Enpä ole kirjoitellut tuon ensimmäisen viestin jälkeen vähään aikaan, sillä vauvahommat jäivät taas koulukiireiden takia taka - alalle. Näin äitienpäivänä taas voi kirjoitella ja haaveilla, että josko ensi vuonna pääsee itsekin ottamaan osaa äitienpäivään, päivänsankarina.

Kahdet kuukautiset on tullut pillereiden lopettamisen jälkeen. Siihen asti käytimme takaisinvetoehkäisyä, mutta eilen on sitten ensimmäisen kerran ihan tosissaan yritetty. Jännittää kauheasti ja eilen illalla meni yöhön asti aika surffaillessa vauvapalstoilla. Vauvapalstoilta löytyy liiaksikin asti kaikkea tietoa ja minähän etsin juuri sitä tietoa, että mitä kaikkea voi mennä pieleen raskausaikana, synnytyksessä ja entäpäs sitten lapsen syntymän jälkeen? Entäs jos pälli ei kestä? Tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Ei auta muuta kuin luottaa jälleen siihen, että elämä kantaa..

Vauvan tulemisen myötä meillä on edessä myös eräs raskas asia. Meillä on tuo vanhimmainen koira ( tuli minulle lopetusuhan alla viisi vuotiaana ) erittäin epäluotettava ja muutenkin aika vaikea tapaus. Se nimittäin pelkää sekä miehiä, että lapsia ja näin ollen antaa hammasta heti tilaisuuden tullen jos se pelkää. Vanhemmuuten ( kohta jo 13 v ), sillä on mennyt pahemmiksi nuo hommat ja ei ole kuin kolme viikkoa aikaa kun se taas näpäytti hampaillaan meidän miespuolista vierasta, joka silitti sitä. Saman se voisi tehdä ja varmasti tekisikin lapselle.

Koira on muutenkin siis aika hankala, pystykorvanjohdannainen, joka haukkuu jatkuvasti ja olen ollut sen kanssa jo vuosia helisemässä sen käytöksen takia. Aikaisemmin olimme sitä mieltä, että kun koira lähtee vanhuuttaan autuaammille metsästysmaille, niin sitten voimme ruveta lasta hankkimaan. Mutta kun koiralle on tullut ikää lisää, niin sen pirteämmäksi se on muuttunut. Hyvässä lykyssä se elää vielä monta tervettä vuotta.

Mutta kun tilanne meidän ihmisten kannalta olisi sopiva aika juuri nyt saada perheenlisäystä, niin tuumimme miehen kanssa, ettei me voida koiran takia alkaa lykkäämään tärkeitä asioita. Niinpä jos tulen raskaaksi ja koira on vielä hengissä, niin olemme päättäneet lopettaa sen. Se tuntuu tosi raskaalta, mutta olenhan antanut sille seitsemän hyvää vuotta ja koiralle itselleenkin olisi sitten jo paras päästä pois, sillä se stressaisi todella paljon. Kuulostaa julmalta, mutta tähän olemme päätyneet.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

16.3.08

Virallinen esittäytyminen tulee tässä; Asun aviomieheni ( naimisissa vuodesta 2005 ) ja kolmen koiramme kanssa maaseudulla, mutta kuitenkin taajamassa. Mies töissä ja minä opiskelen. Omaa ( eli pankin ) rivitalokolmiota asutetaan. Kaikki olisi valmista vauvaa varten; farmariautokin omistetaan.

Illan yksinäisinä tunteina surffailin vauvablogeja lukemassa ja päätin sitten itsekin alkaa purkamaan ajatuksiani kirjoittamalla. Olen siis jo 28 - vuotias nainen ja olin jo päättänyt olla koskaan tekemättä lapsia, älkää kysykö miksi.. Viime kesänä kuitenkin alkoi pikkuhiljaa kytemään päässä ajatus, että oma jälkeläinen olisi ihan kiva, liekö biologisen kellon ansiota nämä ajatukset? Miehen kanssa asiaa on pohdittu reilut puoli vuotta ja nyt tehtiin sitten lopullinen päätös eli pillerit pois kaksi viikkoa sitten. Opiskelut ovat kyllä kesken, mutta tutkintoja on jo parikin alla ja työelämää nähty, ettei mahdollinen opiskelujen keskeytyminen ole maailmanloppu. Valmistuminen on/olisi 2009, saas nähdä miten käy :)

Pillereiden lopettamisen jälkeen pari kertaa jo vaakamamboa harrasteltu ja ilman ehkäisyä, vaikkakin tarkoitus ei ollut ihan heti alkaa tositoimiin johtuen siitä, että meillä on tulossa kesäkuussa Kreetan reissu ja haluaisin lomaa viettää ilman pahoinvointeja yms.. Noh jokatapauksessa, Patentex ovalit jäivät siinä hötäkässä laatikkoon ja taitavatpa jäädä vastakin, sillä suunnitelmallinen seksi ei ota onnistuakseen. Ja nyt kun ajattelee, niin mitäpä se haittaisi vaikka raskaaksi tulisikin ennen matkalle lähtöä, eipähän tarvitsisi itseään väkisellä rääkätä rantakuntoon, vaan vatsa saisi rauhassa pömpöttää :)